Liput liehuvat

Eikä ollenkaan syyttä. Monen kommervenkin jälkeen sain avukseni Kanerva Kangasluoman, ja nyt lopulta tosiaan pääsen kirjoittamaan tänne. Kaiken lisäksi harmaasta tihkusateesta huolimatta, päivä on ollut mahtava. Uusin kirjani tuli ja teki tietysti taas iloiseksi. On se vaan aina kiva hetki. Siinä se nyt oli. Vielä paketissa, ja se oli saatava nopeasti esiin, selattava, nuuskittava.

Tämä on nyt jo kolmas meriaiheinen: Suomen lasten majakkakirja, Suomen lasten aarrelaivat ja nyt tämä Suomen lasten saariseikkailu. En enää purjehdi, mutta purjehtiminen ja meri ovat olleet hurjan tärkeitä elämässäni.

Tätä saarikirjaa tehdessäni olen vasta oikein kunnolla ymmärtänyt, miten mahtavan paljon monenlaista saarissamme on. Me lähinnä viivyimme yön kerrallaan satamissa ja näimme pikkuruisen siivun saaresta. Oli tunne, että sen tuntee, mutta vasta nyt huomasin, että en tosiaankaan tuntenut, em tiennyt juuri mitään. Ja mikä hurjinta, meillä on saaria kaikkiaan melkein 200 000.

Jos ette ole koskaan tehneet saariretkiä, voin suositella vilpittömästi. Näistä kirjan kymmenestä saaresta saa vähän jonkinlaista kuvaa siitä, mitä kaikkea niistä voi löytää, ja miten erilaisia saaret voivat olla.

On tässä tänään ehtinyt tapahtua muutakin. Ihan totta, tänä samana päivänä olen allekirjoittanut myös kustannussopimuksia. Kyllä, monikossa, sillä kyse on vanhojen kirjojeni digitoimisesta. Ihanaa, että ne saavat taas mahdollisuuden, sillä on siellä ainakin muutama, jotka ansaitsevat uusinnan. Vaikka sen nyt itse sanon, sillä kukapa muu sitä enää tässä vaiheessa sanoisi.

Ja ettei totuus unohtuisi, Tesse on sitä mieltä, että on täysin väärin tuo lumen väheneminen. Sehän näki lunta ensimmäisen kerran elämässään vasta muutama viikko sitten. Ja nyt se jo katoaa. Väärin, niin väärin. Tessen on pakko kavuta jokaiselle vähänkin isommalle lumikasalle viime hetken nautinnolle. Jospa lähdemme taas niitä tutkimaan.